– On selvää, että borrelioosin oikea-aikaisessa diagnosoinnissa ja hoitokeinoissa ei ole edistytty riittävästi.
Moni potilas kokee tulleensa vähätellyksi ja epäillyiksi oireidensa kanssa. Väärä diagnoosi tai hoito on voinut johtaa oireiden pitkittymiseen tai jopa pitkäaikaissairauteen, Kyllönen sanoo.
Kyllösen mukaan aikaisemmassa vaiheessa tehty, nykyistä luotettavampi diagnosointi vähentäisi pitkälle edenneiden tautitapausten määrää merkittävästi ja parantaisi potilaiden elämänlaatua. Tehokkaampi taudinmääritys luultavasti vähentäisi sekä yksilölle aiheutuvaa taloudellista taakkaa että säästäisi terveydenhuollon resursseja.
Moni kokee tulleensa vähätellyksi oireidensa kanssa. Väärä diagnoosi voi johtaa jopa pitkäaikaissairauteen.
– Hallituksen tulisi löytää keinot myös borrelioosin myöhäisvaiheen ja vakavampien oireiden hoitokeinojen kehittämiseksi, Kyllönen sanoo.
Suomessa todetaan noin 6 000 borrelioositartuntaa vuosittain. Nykyään tautitapauksia raportoidaan yhä enemmän, yhä pohjoisemmassa ja yhä syvemmällä kaupungeissa. Toisin kuin puutiaisaivotulehdukseen, borrelioosiin ei ole rokotetta. Tartunnan havaitsemisen jälkeen borrelioosia hoidetaan antibiooteilla.
Ilmastonmuutos on merkittävimpiä syitä punkkitilanteen pahenemiselle.
– Borrelioosi saadaan yleensä kuriin antibiooteilla, mutta pitkistäkin hoidoista huolimatta oireet saattavat jäädä joillakin potilailla pysyviksi. Punkin purema ja borrelioosin ensioireet voivat myös helposti jäädä huomaamatta, Kyllönen sanoo.
Alkuvaiheessa borrelioosia on vaikea havaita vasta-ainetesteissäkään. Jos borrelioosi jää varhaisvaiheessa hoitamatta, voi se levitä ihosta muualle elimistöön. Muun muassa hermosto-, nivel-, sydän- tai iho-oireita voi ilmetä viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien jälkeen.
Maapallon lämpeneminen, liiallinen kosteus, haitallisten vieraslajikasvien kulkeutuminen ja muut ihmisten toimintaan liittyvät tekijät suosivat puutiaisten leviämistä. Ilmastonmuutos onkin yksi merkittävimmistä syistä tilanteen pahenemiselle.
Merja Kyllösen kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:
Kirjallinen kysymys borrelioosin diagnosoinnista ja hoidosta
Eduskunnan puhemiehelle
Todettujen borrelioositartuntojen määrä on kasvanut vuosittain. Tietoisuus puutiaisten levittämistä taudeista on karttunut, mutta samalla esimerkiksi ilmastonmuutos on vaikuttanut puutiaisten ja niitä levittävien eläinten määrään ja levinneisyyteen. Borrelioosi on Euroopan yleisin zoonoosi.
Borrelioosin seuranta perustuu Suomessa julkisen terveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusjärjestelmään sekä THL:n tartuntatautirekisteriin. Avohoidon kirjaukset tehdään usein taudin alkuvaiheen kliinisten oireiden perusteella, kun taas tartuntatautirekisteri edustaa pääosin taudin levinnyttä vaihetta. Vasta-ainetestein todettuja tartuntoja oli Suomessa 2 079 vuonna 2020. Kun otetaan huomioon myös lääkärikäyntien perusteella todetut tartunnat (4 282), voidaan todellisen tartuntamäärän arvioida olleen viime vuonna jopa 6 000.
Toisin kuin puutiaisaivotulehdukseen, ei borrelioosiin ole rokotetta, vaan sitä hoidetaan antibiooteilla. Tautia kantavan punkin purema ja borrelioosin oireet voivat kuitenkin jäädä huomaamatta. Vasta-ainetesteissä löydetään vain kolmannes alkuvaiheen borreliatartunnoista, sillä vasta-aineiden muodostuminen on tällöin vähäistä. Tauti voi toisinaan olla myös oireeton, mikä voi johtaa vakaviin komplikaatioihin ja pitkäaikaissairauden kaltaiseen pysyvään vaurioon. Erityisesti levinneen borrelioosin muodot, kuten neuroborrelioosi, on vaikea tunnistaa.
Jos borrelioosi jää varhaisvaiheessa hoitamatta, voi se levitä ihosta muualle elimistöön. Muun muassa hermosto-, nivel-, sydän- tai iho-oireita voi ilmetä viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien jälkeen. Tauti saadaan yleensä kuriin antibiooteilla, mutta pitkistäkin hoidoista huolimatta oireet saattavat jäädä joillain potilailla pysyviksi.
Nykyään tautitapauksia havaitaan yhä enemmän, yhä pohjoisemmassa ja myös kaupungeissa. Maapallon lämpeneminen, liiallinen kosteus, haitallisten vieraslajikasvien kulkeutuminen ja muut ihmisten toimintaan liittyvät tekijät suosivat puutiaisten leviämistä. Ilmastonmuutos onkin yksi merkittävimmistä syistä tilanteen pahenemiselle.
Taudin oikea-aikaisessa diagnosoinnissa ja sen hoitokeinoissa ei olla edistytty riittävästi. Moni potilas kokee tulleensa vähätellyksi ja epäillyiksi oireidensa kanssa. Väärä diagnoosi tai hoito on voinut johtaa oireiden pitkittymiseen tai jopa pitkäaikaissairauteen. Euroopan parlamentti on todennut päätöslauselmassaan borrelioosista, että lääkärit noudattavat usein borrelioosin osalta vanhentuneita suosituksia, joissa tutkimuksen edistymistä ei oteta riittävästi huomioon.
Aikaisempi, nykyistä luotettavampi diagnosointi vähentäisi pitkälle edenneiden tautitapausten määrää merkittävästi ja parantaisi potilaiden elämänlaatua. Tehokkaampi diagnosointi luultavasti vähentäisi sekä taudista yksilölle aiheutuvaa taloudellista taakkaa että säästäisi terveydenhuollon resursseja. Myös hoitokeinoja borrelioosin myöhäisvaiheen ja vakavampien oireiden hoitoon olisi syytä kehittää.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kehittääkseen borrelioosin diagnosointia ja hoitoa?
Helsingissä 8.9.2021