Euroopan unionin mailla on ollut viisi vuotta aikaa sopia uudesta turvapaikanhakijoita koskevasta sopimuksesta.
Sen osalta ei ole kuitenkaan edetty lainkaan. Tuloksia on turha odottaa vastaisuudessakaan, koska kukaan ei ole uskaltanut nostaa kissaa pöydälle.
Ydinongelma on, että yli puoli vuosisataa sitten tehdyt pakolaisia koskevat kansainväliset sopimukset eivät vastaa nykypäivää. Kansainvälisten pakolaissopimusten alkuperäisenä tarkoituksena on ollut turvata kansainvälistä suojelua tarvitsevien asema ja oikeudet. Ne tehtiin aikoina, jolloin idästä loikattiin poliittista vainoa pakoon länteen. Tarkoitus ei ole ollut luoda kanavaa parempaa elintasoa etsiville siirtolaisille.
On korkea aika olla realisti ja myöntää se, että vaikka Eurooppaan pyrkivien joukossa onkin sota-alueilta pakenevia ihmisiä, niin suuri osa ei pakene henkilökohtaista vainoa tai sotaa, vaan tavoittelee parempaa elintasoa. Tätä johtopäätöstä tukee myönteisten turvapaikkapäätösten määrä, jonka yleisesti EU:n alueella on saanut alle puolet hakijoista.
Nykyiset turvapaikanhakua koskevat kansainväliset sopimukset ovat liian alttiita hyväksikäytölle ja niitä pitää muuttaa.
Maailman muuttuessa ei voida ajatella, että kansainväliset sopimukset olisivat koskemattomia. Tavoitteena ei tule olla, että pakolaisia koskevista sopimuksista tehtäisiin epäinhimillisempiä tai vähemmän ihmisoikeuksia kunnioittavia. Tavoitteena tulee olla sopimukset ja järjestelmä, joka on vähemmän altis hyväksikäytölle, ja jonka kautta apu suuntautuu kaikista eniten sitä tarvitseville.
Ratkaisu on, että ensinnäkin siirtolaisten vapaasta pääsystä EU:n alueelle tehdään loppu. Laittomien rajanylitysten vaarallisten merireittien kautta on loputtava jo ihan inhimillisestäkin näkökulmasta. Euroopan maiden tulisi siirtyä vahvemmin kiintiöpakolaisjärjestelmään, jossa kansainvälistä suojelua tarjotaan niille, jotka ovat saaneet Euroopan ulkopuolella YK:n pakolaisjärjestön määrittämän pakolaisaseman. Tämä tarkoittaa, että YK:n pakolaisjärjestölle tulee kohdentaa tarvittavat resurssit keskusten ja leirien ylläpitämiseen ja suojelun tarpeen arviointiin.
Näin pystymme valitsemaan kaikista eniten apua tarvitsevat ja tarjoamaan heille turvaa ja uuden mahdollisuuden elämässä. Tällaisia tapauksia ovat erityisesti hädässä ja paossa elävät naiset ja pienet lapset. Kiintiöpakolaisten vastaanottaminen on kaikille osapuolille paras vaihtoehto, kun tulijoille suunnatut palvelut ja resurssit voidaan mitoittaa hallitusti etukäteen.
Turvapaikanhaku EU-maiden alueella säilyisi mahdollisuutena ainoastaan niissä tapauksissa, kun henkilölle on tullut suojelun tarve sinä aikana kun hän on oleskellut EU-maiden alueella poissa kotimaastaan. Järjestelmän hyväksikäytölle uusintahakemuksineen eri EU-maiden välillä tulisi myös tehdä tiukat säännöt.
EU on yrittänyt ostaa aikaa tekemällä mahdottomia lupauksia sisältävän sopimuksen Turkin kanssa. Alusta asti on ollut selvää, että Turkin kansalaisille ei tulla myöntämään viisumivapautta EU-alueelle. Viime vuosien tapahtumat Turkissa ovat aiheuttaneet myös sen, että EU-jäsenyysneuvottelujen eteenpäin viemiselle Turkin kanssa ei ole perusteita – jos niitä on koskaan ollutkaan. Tämänhetkinen tilanne on ollut täysin odotettavissa, mutta sitä ei ole haluttu myöntää.
Jo nyt rakoileva EU-alueen maiden välinen vapaata liikkuvuutta koskeva Schengen-sopimus ei tule kestämään, mikäli EU:n ulkorajat eivät pidä. Jos rajat menevät rikki ja ihmisiä alkaa tulla Euroopan alueelle, seuraavaksi yksittäiset jäsenmaat alkavat sulkea rajojaan, kuten Itävallan johdon puheet osoittavat. Sen seurauksena on kaaos. Nykysysteemi Dublin-asetuksineen ei tule toimimaan, kun ihmismassat suuntaavat muutamiin rajamaihin. Ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi EU:n kulmakivistä ja sen kaatuminen olisi suuri isku unionille.
EU:n ulkorajat tulee turvata ja rajamaille tulee antaa kaikki tuki sen toteutuksessa. On täysin edesvastuutonta nykyisessä tilanteessa ajaa muuta vaihtoehtoa. Seuraukset siirtolaisten vapaasta pääsystä EU:n alueelle olisivat etenkin Suomelle merkittävät, koska vetovoimatekijöitä täällä riittää yllin kyllin.
Me emme ole kiristäneet maahanmuuttopolitiikkaa monien muiden EU-maiden tavoin, meillä on kattavat sosiaalipalvelut ja hallitus, joka jopa yrittää edistää sitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ei poistettaisi maasta.
Tämän asian kanssa on nyt vitkuteltu riittämiin. Mitään ei ole saatu aikaiseksi. Nyt tarvitaan johtajuutta ja järkeä. Hädässä olevien ihmisten auttaminen on tässä se tärkein asia, mutta itseään ei saa antaa huijata olemalla liian sinisilmäinen ja kieltämällä faktat.
EU:n ulkorajat on turvattava, ja järjestelmää ja kansainvälisiä sopimuksia on muutettava. Keskitytään auttamaan pakolaisia paikan päällä ja lähialueilla. Kun on todellinen hätä, silloin autetaan. Piste.
Harry Harkimo, kansanedustaja
Tue Liikettä ja tule kannatusjäseneksi.