Laajentamalla oppivelvollisuutta saamme lisättyä koulutuksen tasa-arvoa ja varmistettua, että yhdenkään nuoren ei anneta pudota kyydistä liian aikaisin.

On ymmärrettävää, että näin merkittävä uudistus herättää myös kysymyksiä, joihin vastaan tässä blogi-kirjoituksessa.Oppivelvollisuuden laajentaminen etenee suunnitellusti ja tämänhetkisen aikataulun mukaan lakiesitys annetaan eduskunnalle syysistuntokaudella. Oppivelvollisuuden laajentaminen on iso koulutuspoliittinen uudistus, jolla vastataan muuttuneiden työmarkkinoiden kasvaviin osaamistarpeisiin. Nykyinen oppivelvollisuus astui voimaan 1921 ja on palvellut Suomea hyvin, mutta sadassa vuodessa moni asia on ehtinyt muuttua. Nyt oppivelvollisuuden on aika saada arvoisensa päivitys!Koulutustason kytkös työllistymiseen on Suomessa vahva ja selkeä. Perusasteen varassa olevien työllisyys on tällä hetkellä vain noin 40 % paikkeilla, kun toisen asteen tutkinnon suorittaneiden kohdalla se nousee heti yli 70 prosentin. Tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana osaamisvaatimukset tulevat vain kasvamaan. Opetushallituksen ennakointitietojen mukaan jopa 80% uusista syntyvistä työpaikoista ovat sellaisia, joissa vaaditaan jotakin korkeakoulutasoista osaamista. OECD on omissa, Suomea koskevissa arvioinneissaan, painottanut korkeaa osaamistasoa edellyttävien töiden osuuden lisääntymistä.Eikö riittäisi, että keskitytään vain keskeyttämisvaarassa oleviin nuoriin?Tällaisen murroksen keskellä yhdistettynä ikäluokkien pienentymiseen, on kestämätöntä, että 15% ikäluokasta jää edelleen vaille toisen asteen tutkintoa. Tämä on myös osoitus siitä, miksi toimenpiteiden kohdentaminen vain keskeytymisvaarassa oleviin nuoriin ei toimi – sitä on jo kokeiltu. Suomessa on viimeisten vuosien aikana ollut paljon hyviä hankkeita, nuorisotakuu mukaan lukien, joilla on haluttu kohdentaa toimenpiteitä keskeyttämisvaarassa oleviin. Silti vailla toisen asteen tutkintoa jäävien osuus on liikkunut 15 % tuntumassa koko 2000-luvun ajan.Erilliset hankkeet ja kohdennetut toimenpiteet ovat myös hyvin herkkiä suhdanteille ja muutoksille, hankkeilla kun on tapana päättyä. Kaikkia keskeyttämisvaarassa olevia nuoria ei ole myöskään mahdollista tunnistaa etukäteen. Talouspolitiikan arviointineuvosto nosti esimerkiksi vuonna 2018 julkaistussa raportissa esille, että kolmasosalla toisen asteen keskeyttäneistä oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo yli 7.Mutta myös koulutuksen laatuun on olennaista panostaa?Monet ovat myös painottaneet, että oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta, jos peruskoulusta tullaan niin vajavaisilla tiedoilla ja taidoilla, ettei pysty suorittamaan tutkintoa toisella asteella. Koulutuksen kehittäminen ei kuitenkaan ole nollasummapeliä. Oppivelvollisuuden laajentamisen lisäksi on tärkeää kehittää väsymättä koulutuksen laatua. Sen vuoksi me olemme käynnistäneet merkittävän 300 miljoonan kehittämishankkeen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämiseksi vaalikauden aikana. Hankkeen puitteissa kiinnitetään erityistä huomiota oppimisen tuen parantamiseen, tuetaan koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestäjiä taloudellisesti muun muassa opetusryhmien pienentämiseksi ja koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi, sekä tuetaan henkilöstön ja johdon koulutusta. Opetushallituksessa on parhaillaan käynnissä työ perusopetuksen arviointikriteerien yhtenäistämiseksi. Sen seurauksena saadaan nykyistä selkeämmät kansalliset kriteerit muun muassa arvosanalle 5. Työn tavoitteena on selkeyttää arviointia, mutta myös antaa opettajille tukea puuttua tilanteeseen ajoissa, kun perustaidot ovat liian heikot.Onko oppivelvollisuuden laajennus tulonsiirto hyvätuloisille?Monet ovat myös kysyneet, miksi pitää kustantaa hyvätuloisten perheiden lasten oppikirjoja ja opiskelumateriaaleja? Minusta on todella outoa, että Suomessa on alettu tulkitsemaan koulutuksen maksuttomuutta tulonsiirtona hyvätuloisille. Eihän kukaan ole nähnyt Suomen maksutonta peruskouluaakaan rahansiirtona hyvätuloisille, vaan sitä on päinvastoin pidetty tämän maan vaikuttavimpana ja tärkeimpänä tasa-arvotekona. Sama pätee maksuttomaan korkeakoulutukseen, jota monissa korkeiden lukukausimaksujen maissa kadehditaan. Oppivelvollisuuden laajentaminen tuo peruskoulun maksuttomuuden toiselle asteelle. Opiskelijat voivat jatkossakin halutessaan ostaa ostaa itse omat kirjansa tai läppärinsä, mutta koulutuksen järjestäjälle tulee velvollisuus tarjota näitä kaikille opiskelijoille. Iso osa toisen asteen opiskelijoista tulee myös siirtymään koulumatkatuen piiriin.Oppivelvollisuus on luonut Suomeen tasa-arvoa ja hyvinvointia. Maailma muuttuu ja nyt oppivelvollisuuden on aika saada arvoisensa päivitys. Pelkällä perusasteen tutkinnolla ei enää pärjää ja tarvitaan perusteellinen uud