Saramo muistutti, että koulurauhassa on kyse koko yhteiskunnasta, ei pelkästään koulusta.– Jotta rauha säilyy, on kaikilla oltava tunne yhteenkuuluvuudesta ja siitä, että tulevaisuudella on tarjota jotain hyvää.

Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta lopuilla menee entistä huonommin, Saramo sanoi.Eriarvoistuminen niin koulujen välillä kuin niiden sisällä on kasvava ongelmaTutkimukset osoittavat, että eriarvoistuminen niin koulujen välillä kuin niiden sisällä on kasvava ongelma.– Kyse ei ole vain koulujen tai lastensuojelun resursseista. Iso kysymys on myös, että emme kasvata lapsiköyhyyttä ja osattomuutta, jonka vaikutukset voivat näkyä läpi elämän ja sukupolvelta toiselle.Koulukiusaamisesta puhuttaessa Saramo muistutti, että kiusaamista tapahtuu kaikkialla missä lapset ja nuoret viettävät aikaansa – netissä, koulumatkoilla, vapaa-ajalla.– Kun vain käväiseekin somessa ja katsoo miten aikuiset ihmiset siellä käyttäytyvät, ei ihmettele, että pitkään vähentynyt koulukiusaaminen on taas lisääntynyt. Vastuu on aina meillä aikuisilla, Saramo sanoi.– Sen sijaan, että kysytään, eikö mitään enää saa sanoa, jokainen voi miettiä, onko pakko loukata tarkoituksella toista.—Jussi Saramon pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro 17.4.2024 kokonaisuudessaan:Arvoisa puhemiesKun jotain kamalaa tapahtuu juuri koulussa, yhteisön sydämessä, on koko yhteiskunnan pysähdyttävä muistamaan ja miettimään, miten vastaavaa ei enää tapahtuisi.Kyse ole kuitenkaan ole vain koulusta. Koulurauha on koko yhteiskunnan kysymys.Emme myöskään nopeasti – emme ehkä koskaan – saa tietää mitä kaikkea tapahtumien taustalla on ollut. Meidän täällä ei pidä lähteä arvuuttelemaan ja tekemään johtopäätöksiä yksittäisten ihmisten taustoista.Yhteiskunnan kokonaistilaa meidän on kuitenkin uskallettava katsoa silmiin. Koulujen seinien sisällä näkyy se, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu.Esimerkiksi koulukiusaaminen ja -väkivalta eivät sanoina huomioi, että kiusaamista tapahtuu kaikkialla missä lapset ja nuoret viettävät aikaansa – netissä, koulumatkoilla, vapaa-ajalla.Kun vain käväiseekin somessa ja katsoo miten aikuiset ihmiset siellä käyttäytyvät, ei ihmettele, että pitkään vähentynyt koulukiusaaminen on taas lisääntynyt. Vastuu on aina meillä aikuisilla.Sen sijaan, että kysytään, eikö mitään enää saa sanoa, jokainen voi miettiä, onko pakko loukata tarkoituksella toista.Arvoisa puhemies,Jotta rauha säilyy, on kaikilla oltava tunne yhteenkuuluvuudesta ja siitä, että tulevaisuudella on tarjota jotain hyvää. Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta lopuilla menee entistä huonommin.Kouluja koskeva tutkimus osoittaa, että eriarvoistuminen niin koulujen välillä kuin niiden sisällä on kasvava ongelma. Tämän ilmiön kitkemisessä meillä on tässä salissa paljon valtaa.Kyse ei ole vain koulujen tai lastensuojelun resursseista. Iso kysymys on myös, että emme kasvata lapsiköyhyyttä ja osattomuutta, jonka vaikutukset voivat näkyä läpi elämän ja sukupolvelta toiselle.Olennaista on myös perheiden ja vanhemmuuden tuki. Yksilöä korostavassa yhteiskunnassa helposti unohtuu, että olemme kaikki osa yhteisöjä ja esimerkiksi aikuisten mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus heijastuu myös lapsiin. Kun vanhemmalla on mielenterveysongelma, pitää selvittää myös, miten perheen lapset voivat.Arvoisa puhemies,Lapsiasiavaltuutettu nosti esiin konkreettisena tekona eri ammattialoja yhdistävien keskusten perustamisen lapsille ja nuorille, jotka ovat itsetuhoisia tai väkivaltaisia. Ajatus kuulostaa erinomaiselta. Tällä hetkellä lastensuojelu paikkaa liian paljon muiden palveluiden vajausta.Kysymys koulurauhasta ei ole helppo, koska se ei ratkea yksinkertaisilla ratkaisuilla, kuten kurin lisäämisellä. Kyse on siitä, että meidän on pidettävä kaikki mukana.